a.    Anna kullekin lapselle yksilöllistä rakkautta, kerro, miksi juuri hän on sinulle niin tärkeä: ”Kaikki lapseni ovat minulle tärkeitä. Sinä olet minun ainoa Eetuni. Kukaan ei ajattele ja tunne kuten sinä tai kerro sellaisia juttuja. Olen niin iloinen, että juuri sinä olet minun poikani.”

b.    Tarjoile pöydän antimia sen mukaan, miten kukin jaksaa tai tarvitsee: ”Sinulla taitaa olla vielä nälkä. Jaksatko kokonaisen voileivän vai otatko puolikkaan?”

c.    Vaikka et voi antaa samalla hetkellä kaikille saman verran huomiota, voit kertoa, että kaikkien tarpeet ovat tärkeitä: ”Juuri nyt on tärkeää, että teemme tämän asian veljesi kanssa loppuun. Sen jälkeen kuuntelen mielelläni, mitä sinulla on kerrottavanasi.”

d.    Uusia vaatteita ja tavaroita hankitaan kunkin tarpeen mukaan, eikä kaikkien aina tarvitse saada samaa. Jokainen saa joskus jotain uutta.

a.    Jakamista ja vuorottelua voitte harjoitella erilaisissa peleissä, jolloin se on usein hauskaa. Voitte jutella yhdessä siitä, kuinka voittajana on helppoa olla, mutta häviäminen on vaikeaa, eikä se aina onnistu ilman pettymystä ja itkua.

b.    Osoita lapsille, mitä etua jakamisesta on: ”Kun sinä annat siskon lainata kukkamuottia, sisko voi lainata sinulle tähtimuottia, ja molemmat voivat tehdä kahdenlaisia pipareita”, tai ”Jos annat siskon käyttää autoasi, hänkin varmasti mielellään antaa sinun leikkiä välillä omilla leluillaan.”

c.    Muistuta, että kun nyt on yhden vuoro, seuraavaksi on toisen vuoro.

d.    Anna lapsille jakamistilanteesta vastuuta sen sijaan, että määräät itse: ”Purkissa on jäljellä enää kaksi ananasrengasta. Jaetaanko ne tasan kaikille?”

e.    Huomaa ja anna kiitosta, kun joku jakaa luontevasti omastaan.

f.    Anna mahdollisuuksia jakamisen harjoitteluun, esim. jakamalla kaikille keksejä yhteisestä pussista. Anna siitä kehuja ja kiitosta.

g.    Näytä itse esimerkkiä jakamisen taidosta.

h.    Kun jakamisesta on tullut riita, rauhoita ja auta, mutta älä ratkaise tilannetta lasten puolesta. Totea ääneen tilanne, ja mikä siinä on ongelma kullekin lapselle: ”Teillä on riita. Näyttää siltä, että Eetu haluaisi myös leikkiä legoilla, mutta Emma ei halua jakaa legojaan. Olenko oikeassa?” Voit todeta, jos toisella lapsella on tavaraan erityisoikeus, esim. toinen omistaa sen, aloitti sillä ensin leikit, on saanut leikkiä sillä harvemmin tai tarvitsee sitä läksyjen tekemiseen. Voit myös kertoa, että lapset saavat neuvotella tilanteeseen ihan oman ratkaisun, jos he haluavat. Voit soveltaa perheen neuvottelupolkua.

i.    Anna lapsille aikaa: ”Emma ei ole vielä valmis jakamaan legojaan, mutta Emma voi kertoa, jos hän on siihen valmis myöhemmin.”

j.    Auta lapsia ymmärtämään toistensa tunteita. ”Ne ovat sinun legosi. Veljellä on kuitenkin tosi paha mieli, kun hän ei saa leikkiä niillä. Mitähän me keksisimme? Keksisitkö veljelle jonkin toisen kivan lelun tilalle?”

k.    Opeta pienille lapsille vähitellen yhdessäolon pelisääntöjä. Pienet lapset nauttivat toistensa seurasta, mutta ovat vielä luonnostaan hyvin itsekeskeisiä, heidän on vaikea jakaa omastaan. Noin 4 vuoden iässä jakamisen taito helpottuu vähitellen, vaikka pikku-koululainenkin voi välillä olla haluton jakamaan ja ottamaan toisia huomioon.
Auta sosiaalisten taitojen opettelussa: kädestä napattu lelu palautetaan oikealle omistajalle. Lapselle kerrotaan ystävällisesti, mutta jämäkästi, että toisen kädestä ei saa ottaa. Lapsille voi myös opettaa vaihtokauppojen tekemistä. Hiekkalaatikolla on reilua, että kaikilla on jokin hiekkalelu. Voit kertoa, mitä hyötyä ja iloa jakamisesta ja reilun pelin säännöistä on. Taitojen hiominen vaatii toistoja toistojen perään!
Tärkeitä perussääntöjä ovat mm.: toisen kädestä ei oteta, liukumäestä lasketaan vuorotellen, keinussa keinutaan vuorotellen. Pienet lapset eivät jaksa kuunnella tai ymmärtää pitkiä perusteluja.

l.    Mieti kuinka helppoa itsestäsi olisi jakaa tavara, joka on omasi ja sinulle tärkeä kuten auto, korut, vaatteet ….

a.    Auta lapsia nimeämään tunteitaan: ”Näen, että olet tosi vihainen. Se oli sinusta epäreilua.”

b.    Auta lapsia ilmaisemaan toiveensa: ”Toivoisit, että huoneeseesi ei tultaisi ilman lupaasi.”

c.    Auta lapsia purkamaan suuttumusta turvallisesti sanoilla tai vaikka kuvaannollisesti: ”Kerro sanoilla äläkä nyrkeillä, miltä sinusta tuntuu. Kerro veljellesi, että et halua, että huoneeseesi tullaan.” tai ”Haluaisitko näyttää minulle piirtämällä miten pahalta sinusta tuntuu?”

a.    auttaa lapsia ratkaisemaan riitansa neuvottelemalla. Älä ratkaise sitä heidän puolestaan. Molemmat lapset saavat vuorollaan esittää ajatuksiaan siitä, ja yhdessä yritetään löytää ratkaisu, joka on reilu ja turvallinen kummankin lapsen mielestä. Voit auttaa ideoinnissa, jos on tarvetta. Tämän jälkeen voidaan kokeilla kuinka ratkaisu toimii ja tarvittaessa ideoida uusi ratkaisu, jos ensimmäinen ei toimikaan. Apuna voi käyttää perheen neuvottelupolkua ja soveltaa sitä tilanteeseen.

b.    luottaa siihen, että lapset osaavat ratkaista riitansa itse: ”Hankala pulma, mutta yhdessä te varmasti löydätte siihen ratkaisun. Miettikää rauhassa, minä menen jatkamaan ruoanlaittoa.” Tämä voi olla toimiva ratkaisu isompien lasten kanssa etenkin silloin, kun lapset ovat jo aiemmin oppineet ratkomaan riitojaan yhdessä vanhemman tuella.

c.    ottaa ohjat käsiisi, jos kyseessä on aivan ilmiselvästi huutava vääryys, ja auttaa näkemään mikä on kohtuullista. Joskus riidan syynä on väsymys tai jokin muu sellainen seikka, joka vähentää lasten joustavuutta sekä sieto- ja neuvottelukykyä. Lasten mielenkiinnon voi suunnata johonkin uuteen asiaan tai rauhoittaa aikaa lepoa varten. Tarvittaessa riitapukarit erotetaan jäähylle erilleen toisistaan. Tilanne voidaan selvittää jäähyn jälkeen.

a.    Joskus on vaikea tietää, missä menee raja leikkimielisen nujakoinnin ja todemman rusikoinnin välillä. Lapsilta voi tarvittaessa kysyä, onko käynnissä leikki- vai oikea tappelu. Leikkitappelu pitää lopettaa, jos toinen ei halua tapella.

b.    Kun lapset käyvät toisiinsa tosissaan käsiksi tai mätkivät tavaroilla, on toinen tai molemmat vaarassa vahingoittua. Tilanteessa tarvitaan aikuisen apua. Voit kuvata mitä näet: ”Te olette nyt tosi vihaisia toisillenne ja satutatte toisianne. Käsiksi käyminen on kiellettyä ja vaarallista.” Enempi keskustelu voi kiihtyneenä olla hankalaa. Lapset voi erottaa toisistaan joksikin aikaa jäähylle omille tahoilleen. Tämän jälkeen voidaan keskustella siitä mitä tapahtui. Tällöinkin on tärkeää, että molemmat saavat puhua omasta puolestaan ja omista tunteistaan. Yhdessä voidaan miettiä, kuinka tilanne ratkaistaan. Syyllisen etsiminen ei useinkaan kannata. Tilanteessa voidaan soveltaa perheen neuvottelupolkua. Aina ei riidaksi muuttunut nujuaminen vaadi isoja jälkipyykkejä. Jäähyn jälkeen voidaan lyödä kättä päälle ja olla kavereita tai hakeutua omiin leikkeihin.

a.    Toinen voi esim. riitatilanteissa aina hyökätä kimppuun ja toinen olla höykytettävä. "Hyökkääjästä" voi nostaa esille mukavia puolia ja kertoa uskovansa niihin: ”Tiedän, että osaat odottaa vuoroasi kauniistikin.” ”Höykytettävän” kanssa voi harjoitella vaikka peilin edessä jämäkkää puolensa pitämistä: ”Nyt on minun vuoroni.”

b.    Jos perheen pikku-purija tai -muksija saa aina vanhemman huomion – vaikka kielteisenkin – voi seuraavalla kerralla antaa runsaasti hoivaa ja erikoishuomiota purrulle tai muksitulle lapselle ja jättää toinen huomiotta. Hoivan lomassa voi todeta, kuinka siskon pitää oppia, että riidat ratkotaan vihaisenakin sanoilla, ei kiinni käymällä. Tämä voi joskus viedä purijan tai muksijan mielestä toiminnalta tehon. Purija-muksijalle tarjotaan muussa yhteydessä myönteistä huomiota – lapsi saa kaipaamaansa huomiota, mutta ei kielteisen toiminnan avulla.